Erityisopetuksen silmänkääntötemppu
Puolitoista vuotta sitten perusopetuslain muutos toi kouluihin kolmiportaisen tuen toteuttamisen mallin. Nyt siitä on jo käytännön kokemuksia, mutta valitettavasti ne kaikki eivät ole pelkästään positiivisia.
Pääajatuksena uudessa mallissa on se, että oppilaan saama tuki määritellään kolmeen kategoriaan; yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Yleistä tukea saavat lähes kaikki oppilaat jossain vaiheessa, esimerkiksi tukiopetuksen muodossa. Tehostettuun tukeen siirrytään, kun tuen määrä ja tarve tulee säännöllisemmäksi ja koulunkäyntiä tuetaan laajasti. Erityisen tuen piiriin kuuluvat ne oppilaat, jotka tarvitsevat jatkuvia tukimuotoja sekä henkilökohtaisen kuntoutus- ja oppimissuunnitelman.
Erityisopetuksen toteuttamisen on ajateltu tämän mallin myötä toteutuvan myös yleisopetuksessa ns. tavallisessa koulussa. Turun opetustoimessa on herännyt ajatus, että luokanopettajat kykenisivät opettamaan yleisopetuksen isoissa ryhmissä noin vain, ilman erityisiä resursseja, esimerkiksi erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Aiemmin tämä sama oppilas on saattanut olla erityiskoulussa erityisopettajan vetämässä, pienessä, alle 10 oppilaan ryhmässä.
Nyt arki on tuonut esille tilanteita, joissa muutenkin jo haasteellisen suuressa opetusryhmässä on mukana tehostetun tuen ja erityisen tuen oppilaita. Se on näyttäytynyt opettajan työn ja muiden oppilaiden oppimistavoitteiden ja työrauhan kannalta monta kertaa liian haasteelliselta. Kenen etu tässä on kyseessä ja miksi tätä ei resursoida riittävästi? Onko kyseessä vain tapa säästää erityisopetuksen kuluista?
Miksi erityisluokkia ja -kouluja sitten on aikoinaan perustettu? Siksi, että osa oppilaista tarvitsee joko oppimis- tai tunne-elämänvaikeuksiensa takia huomattavasti enemmän opettajan aikaa ja huomiota. Myös vertaistuki on oppilaan kehitykselle tärkeää.
Suomessa opettajilla on erittäin korkeatasoinen koulutus. Erityisopettajilla on opettajankoulutuksensa lisäksi n. puolen vuoden mittaiset erityispedagogiikan aineopinnot. Ajatus, että luokanopettaja yht’äkkiä, ilman asianmukaista koulutusta, pystyisi opettamaan erityistä tukea tarvitsevia oppilaita suuressa ryhmässä, on täysin mahdoton. Se myös loukkaa kaikkien erityisopettajien ammattitaitoa.
Varhaiskasvatus- ja perusopetuslautakunta esitti 2013 talousarvioon 3,6 miljoonan euron lisäystä, mikä on arvio summasta jolla juuri ja juuri pärjäillään. Joka syksyisen farssin seuraavaan näytökseen kuului, että kaupunginjohtaja leikkasikin opetuksen budjettia 2 miljoonalla. Joulukuun budjettikäsittelyssä valtuusto lisäsi opetukseen kaksi ”lisämiljoonaa”. Eli tällä silmänkääntötempulla 3,6 miljoonan vaje muuttuukin nyt ikään kuin kahdeksi lisämiljoonaksi. Perusopetus pysyy tänä vuonna budjetissaan vain siksi, että siellä on toimeenpantu ennennäkemätön säästöohjelma.
Samaan aikaan kolmiportaisen tuen tuoma uudistus ja lähikouluperiaate vesitetään ja muutetaan säästöiksi. Käytännössä kolmiportainen tuki tarkoittaa nyt sitä, että samat opettajat antavat koulussa samaa opetusta samoilla pienillä resursseilla entistä haastavammille opetusryhmille, mutta kirjaamalla tekemänsä toimenpiteet uudistuksen mukanaan tuomille lomakkeille luovat opetuksenjärjestäjälle illuusion, että jokin olisi muuttunut parempaan suuntaan.
Tomi Törrönen, puheenjohtaja OAJ Turku
Osku Laukkanen, viestintävastaava OAJ Turku
